Geopolitiikan sisäisellä kiertoradalla: Intian menestys voi vahvistaa sen asemaa g-20-ryhmässä ja muuttaa Kiinan suhtautumista siihen

Jännitys on ohi. Intia juhlii Chandrayaan-3:n huomattavaa menestystä, joka laskeutui Kuun pinnalle määrättynä päivänä, kellonaikana ja -paikkakunnalla. Yksi globaalin johtajuuden merkeistä on teknologinen kehitys. Intia on nyt Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan jälkeen vasta neljäs maa, joka on saavuttanut tämän maamerkin.

Chandrayaan-3 laskeutui kuun etelänavalle ja on ainoa avaruudessa liikkuva kansakunta, joka on valinnut erityisen haastavan ja vähän ymmärrettävän paikan tutkittavaksi. Tiedemiehet sanovat, että vain napa-alueet kantavat edelleen kuun alkuperäistä geologiaa – suurin osa sen pinnasta on peitetty suurten ja pienten asteroidien jäännöksillä, jotka ovat pommittaneet kuuta vuosituhansien ajan ja kerääntyneet kerros kerrokselta.

Kokeet, joita kuukulkija tekee tässä avaruudessa, mukaan lukien maanalaisen veden etsiminen, tuovat uutta tietoa lähimmästä taivaallisesta naapuristamme. Tämä auttaa myös ymmärtämään oman herkän planeettamme historiaa ja rakennetta.

Tämä suuri menestys avaruustutkimuksessa tulee sattumalta, kun pääministeri Narendra Modi on Johannesburgissa Etelä-Afrikassa BRICS-huippukokouksessa (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka).

Chandrayaan-3:n menestys vahvistaa Intian profiilia ja asemaa sen BRICS-kumppaneiden joukossa ja vahvistaa itse BRICS-maiden vaikutusvaltaa taloudellisesti ja teknologisesti kykenevien valtioiden ryhmittymänä, joka on nyt vertaisryhmä kehitysmaiden joukossa.

Chandrayaan-3 onnistui siinä, missä venäläinen kuun laskeutumisalus – Luna-25 – epäonnistui ja putosi muutamaa päivää aiemmin. Saattoi olla sattumaa, että Venäjä, joka on jo kokenut avaruusmaa, käynnisti laskeutumisprojektinsa kuuhun lähes päiviä Intian jälkeen. Mutta Venäjän epäonnistuminen ja intialainen menestys arvioidaan rinnakkain. Venäjän epäonnistuminen nähdään jo nyt oireena sen taantumisesta ja kyvyttömyydestä resurssien suhteen säilyttää asemaansa kehittyneenä avaruusvaltana.

Avaruustutkimus on riskialtista ja kallista harrastusta, ja Intia joutui itsekin pettymään, kun sen Chandrayaan-2 syöksyi myös Kuun pinnalle syyskuussa 2019. Ei ole mitään syytä uskoa, ettei Venäjä selviäisi tästä takaiskusta ja poimi palasia uudelleen. Mutta käsityksillä on väliä. Chandrayaan-3 vahvistaa kansainvälistä käsitystä Intiasta nousevana ja Venäjästä taantuvana voimana. Jos Venäjä ryhtyi tähän hankkeeseen vastustaakseen käsitystä, että se ei enää ollut teknisesti edistyneiden maiden eturintamassa ja että Ukrainan sota ei ollut millään tavalla horjuttanut tätä asemaa, se epäonnistui. Poliittinen ja psykologinen takaisku on ilmeinen siitä, että epäonnistunut kuumatka sai Venäjän tiedotusvälineissä hyvin vähän uutisointia.

Kiina on aina katsonut Intiaa alaspäin sen sarjan ulkopuolella olevana globaalina taloudellisena ja teknologisena voimana. Se näkee Intian esittävän olevansa johtava voima ilman taloudellisia ja teknologisia valmiuksia tukea sitä. Intian aikaisemmat tieteellisen ja teknologisen huippuosaamisen demonstraatiot esimerkiksi ydin- ja avaruusaloilla tai menestyksekkäällä IT-alalla on otettu yllätyksellä vastaan. Heidät on usein hylätty ”lainattuina” muista maista.

Chandrayaan-3:n erinomainen saavutus voi olla vaikea hylätä samalla tavalla. Ehkä tämä saattaa saada Kiinan luopumaan ylimielisyydestään ja lähestymään Intiaa maana, jota on kohdeltava kunnioittavasti eikä alentuvasti.

Maat voivat asettaa suhteensa tasaiselle tasolle vain, jos ne kohtelevat toisiaan tasavertaisina. Se, miten Kiina suhtautuu Chandrayaan-3:n menestykseen, on osoitus siitä, onko Kiinan asento muuttumassa Intiaa kohti väkivaltaisten yhteenottojen jälkeen todellisen kontrollin linjalla Itä-Ladakhissa.

Intialle Chandrayaan-3:n menestys lisää myös sen asemaa tulevan G20-huippukokouksen isäntämaana. Ei ole epäilystäkään siitä, että huippukokousta ympäröivässä jo laajassa julkisuudessa Chandrayaan-3 lisää toisen näkyvän höyhenen Intian korkkiin. Huippukokouksen neuvottelujen aikana Intian ääni herättää enemmän huomiota. Sen erilaisia ​​aloitteita tarkastellaan kunnioittavasti. Nähtäväksi jää, näkyykö tämä konkreettisissa tuloksissa.

Intiasta ja sen kehitysstrategiasta on opetuksia. Se, mitä Chandrayaan-3 on saavuttanut, on tulosta Intian varhaisten johtajien esittämästä näkemyksestä, jonka mukaan maan, vaikka se on köyhä ja kehittyvä, tulisi luoda ja vaalia huippuosaamisen instituutioita, jotka harjoittavat edistyneintä tiedettä ja teknologiaa.

Intian ydinohjelman kehittänyt atomienergiakomissio perustettiin jo vuonna 1948 pääministeri Jawaharlal Nehrun puheenjohtajana. Tämä kuvasti sitä, kuinka tärkeänä silloinen poliittinen johto piti tätä edistyksellistä tieteellistä pyrkimystä.

Alun perin avaruustutkimus uskottiin atomienergiaosaston alaisuudessa toimivalle komitealle, joka tunnettiin nimellä Indian National Committee for Space Research (INCOSPAR), joka perustettiin vuonna 1961 tunnetun tiedemiehen Vikram Sarabhain johdolla. Tätä seurasi myöhemmin Intian avaruustutkimusjärjestön perustaminen vuonna 1972.

Intian avaruuskomissio perustettiin atomienergiakomission mallin mukaisesti, myös pääministerin johdolla. Nämä kaksi komissiota ovat Intian edistyneen tieteen ja teknologian pilareita, ja niillä on huomattava autonomia ja niillä on hyvä rahoitus.

Nämä varhaiset, kaukonäköiset päätökset, joita seurasivat intialaisten tiedemiesten ja teknologiatyöntekijöiden ponnistelut, ovat johtaneet Intian viimeisimmän avaruusoperaation menestykseen.

Kirjoittaja on entinen ulkoministeri ja CPR:n kunniajäsen